Making a rough male portrait - in studio with Wallu Valpio

I've had this idea of a "not pretty" portrait for some time. Last week I wrote about making a photo series to Mika Ikonen for his new single release. This photoshoot was going to be something else.

As I collected the mood board in Pinterest, I got the idea of a smoking man. Not trendy, not good role model, but just right for this photo I had in mind. Also I wanted to leave a lot in the dark. Almost as if more of the photo was beyond what the light would bring to our eyes.

The mood board for this photoshoot.

The mood board for this photoshoot.

As I went through models for this photoshoot in my mind, I quite quickly came up with Mr. Wallu Valpio that I had met previosly at VÄKIVALLANKUMOUSIn my opinion he's got the kind of rough charisma that I wanted in this photo series. With a quick google image search I also noticed that he had no trouble showing his tattoos, which suited this photoshoot perfectly!

I contacted Mr. Valpio via Facebook asking if he'd like to be the model for a rough portrait. His first answer was "Yes" and then he asked, if it was going to be a photo or a painting. I promised that the final product would be a lot more kind to him if it wasn't a painting. So we agreed on a photoshoot at my studio

As it was our first meeting at the studio, we sat down in the upstairs coffee shop/lounge and had a little chat getting to know each other before going downstairs to the studio. It was a typically grey Finnish day, so we got to talk about the pathetic weather. Wallu told me about his flat in Turkey and I have to admit, the thought of a warm summer breeze and sunlight sounded very tempting. 

Wallu showed me some of his tattoos and told me the last one (The Dance of Death) had never been photographed before. 

We looked at the Pinterest board and had some final talk about what we're trying to accomplish. The good news was that Wallu had an electric cigarette looking a bit like a real one with him. The bad news was that the cartridge was empty, so we couldn't get any smoke. (I added some smoke to one of the photos in the post production.)

However, we got to the studio and Wallu was really comfortable in front of the camera. He mentioned that he really liked the way of photographing where he didn't need to "pose" for the camera, but instead he got to be as he felt natural. Finally we got a series of photos that both Wallu and myself were really happy with.

Here's a collection from that series.

Wallu Valpio at the Felt Fotografi studio.

Wallu Valpio at the Felt Fotografi studio.

Kaikki on oolrait - levynkansi ja promokuvat Mika Ikoselle

Puolitoista vuotta sitten olin tekemässä näyttötyötä liittyen valokuvaajan ammattitutkintoon. Siihen liittyen päätin ottaa kaksi erilaista kellomainoskuvaa. Mitään edullisia kelloja en tietenkään halunnut kuvata, joten etsin verkosta sopivia referenssikuvia sekä Tag Heuerilta, että Omegalta.

Mallin tuli myös olla sopivasti karismaattinen ja kameran edessä viihtyvä, joten aloin käydä läpi facebook-kavereitani. Ystäväni Henden kavereista löytyi sitten sopiva ehdokas, ja kysyttyäni ensin Hendeltä, laiton Micalle viestiä. Mica suostui samantien kuvattavaksi, jonka jälkeen otin yhteyttä aiemmin samana vuonna keikalla tapaamaani meikkaajaan, Miia Ollulaan. Kun sanoin, että meikattavana on XL5:n Mica, Miia oli satasella mukana. Kuulemma tuotanto oli tuttua nuoruusvuosilta. Otimme kellokuvausten jälkeen kuvia myös Miialle. Miian omilla sivuilla oleva profiilikuva on esimerkiksi tuosta kuvaussessiosta.

Koska studiomme liikevaihto ei vielä ole siinä pisteessä, että voisimme tuosta vaan ostaa pari arvokasta kelloa "portfoliokuviin", otin yhteyttä Kelloliike Osk. Lindroosiin. Liikkeessä ymmärrettiin heti, mistä oli kyse, ja erittäin ystävällisen palvelun lisäksi minulle pakattiin paperikassiin kaksi kelloa. Yhteenlaskettu arvo n. 13500€. En muistaakseni ole yhtä arvokasta paperikassia pitänyt käsissäni tähän mennessä. 

Kuvat, jotka teimme tuona syyskuun iltapäivänä, ovat tässä.

Mika Ikonen ja Tag Heuer Carrera.

Mika Ikonen ja Tag Heuer Carrera.

Mika Ikonen ja Omega Trésor.

Mika Ikonen ja Omega Trésor.


Noin kuukausi sitten puhelimeni soi, ja Mika (huom! koolla, ei enää ceellä) kysyi, olisiko minulla mahdollisuus ottaa hänestä kuvia. Mika on julkaisemassa uutta sinkkua ja laittoi biisin minulle kuunneltavaksi. Samantien kun kuulin biisin, oli minulla melko selkeä visio siitä, minkälaisia kuvia olemme ottamassa.

Muutaman puhelun ja lyhyen pinterest-taulun kokoamisen jälkeen meillä oli yhteinen näkemys siitä, mitä olemme tekemässä. Kysyin mukaan myös luottomeikkaajani Millan, joka pääsi lyhyellä varoitusajalla studiolle tekemään meikin ja hiukset.

Milla Stenman hoiti ammattitaidolla Mikan meikin ja hiukset promokuvauksiin Felt Fotografin studiolla. Kuten kuvista näkyy, tiimi toimi ja kuvauksissa oli hauskaa ihan oikeastikin. 

Milla Stenman hoiti ammattitaidolla Mikan meikin ja hiukset promokuvauksiin Felt Fotografin studiolla. Kuten kuvista näkyy, tiimi toimi ja kuvauksissa oli hauskaa ihan oikeastikin. 


Tärkeintä missä tahansa kuvauksessa on kuvaajan ja kuvattavan välille muodostuva yhteys. Mikan kanssa olimme nyt studiossa toista kertaa, ja sen huomasi. Mika oli kuin kotonaan. Samoin Milla, joka käy säännöllisesti tekemässä meikkauksia studiollamme. Kuuntelimme uutta Kaikki on oolrait -biisiä, kerroimme kuulumisia, vitsailimme, ja kuin huomaamatta Mika "ajautui" kameran eteen. Siinä vaiheessa oli helppo ohjailla hieman kameran takaa katseen suuntaa, vartalon asentoa, ym...

Lopputulos on mielestäni mahtava. Juuri sellainen fiilis, valo ja meininki, mitä lähdimme hakemaan.

Mika Ikosen sinkku "Kaikki on oolrait" julkaistaan 17.4.2015. Siinä on tulevan kesän virallinen hyvän mielen biisi.

Tässä tuon kuvauspäivän antia.

Mika Ikonen Felt Fotografin studiolla.

Mika Ikonen Felt Fotografin studiolla.

Yhteydenotot ja varaukset:  Felt Fotografi/Lari Järnefelt. Tel. +358 45 3445199

Pikkuinen mallikansio - Lapsikuvaus studiolla.

Tällä viikolla sain taas erilaisen kuvaustehtävän.

Lapsikuvaukset ovat tuttua hommaa, aloitinhan aikanaan assarina studiolla, jolla tehtiin parhaimmillaan viisi lapsikuvausta päivässä. Muistan kieltämättä ajatelleeni ruuhkaisimpien viikkojen kohdalla, että "tämä ei ole minun juttuni". Mutta kuten niin monessa muussakin asiassa - kohtuus kaikessa. 

 

Voin nimittäin luvata, että kuvattuani tuotekuvia tyylikkäistä kosmetiikkatuotteista pari päivää yhteen menoon, mikään ei ole hienompaa kuin käydä lattialle makaamaan vatsalleen kameran kanssa ja katsoa kun pieni nappisilmä kikattaa kameran edessä. Ja mikä parasta, kun kuvaukseen varataan riittävästi aikaa, ehditään jää rikkoa mallin kanssa moneen kertaan ja kuvista tulee aitoja ja lämpimiä.

Dimi (ihan kohta 1-v) on päässyt listoille Clamos-mallistudion lapsimalliksi, mutta kunnon studiokuvat oli vielä ottamatta. Dimi tuli äitinsä kanssa studiolle, ja tunnissa saimme muutaman eri vaatekerran kanssa riittävästi kuvia. Samalla toki saimme myös kotiin kehystettäväksi lapsikuvia, joita voi sitten antaa vaikkapa isovanhemmille.

The Difference that a Cup of Coffee Makes.

For me it’s always been the person I’m photographing. Not the photograph itself. I know there’s a bunch of technical stuff I need to master in order to make a great photo. But the content in the picture, that’s what really makes it.

”Smile is just an expression”.

It’s something I overheard as a joke when I was spending time with my colleagues. As cynical as it may sound, it’s true. In most cases a smile makes a person more beautiful. But the beauty of a smile is in the content it has. If you get a smile - a real one that is - from a person, it gives you a signal that you’re on the right track. If you get a smile from a person you find attractive, it explodes the little fireworks in your stomach. If you get a smile from a person you’re trying to impress, it’s a sign of acceptance. Whenever I get a smile from my daughter, I feel ”there’s a reason why” (a quote from Europe: New Love in Town).

Oh, and we all know a fake smile when we see one. There’s nothing beautiful in that.

I don’t necessarily want to capture the ”obviously beautiful” moment. There’s so much in the delicate little expressions that anyone does, when they’re simply being themselves. There’s so much beauty in everything anyone does or is.

The challenge being a photographer is to see those ”real” moments. A lot of times there’s no way of telling if the expressions are real or if they’re something that comes out just because of the camera. 

Time is the enemy.

If I’m given 30 minutes to take a photo of someone, there’s a good chance it’ll be a ”technical portrait”. Nice lighting, a look into the camera. Who knows, may be we even manage to get an expression that ”looks like the person”. But there’s no way of telling. That’s why I prefer spending at least an hour making a simple portrait of a person. It includes a cup of coffee (we make a killer coffee at our studio btw, it’s freshly roasted and I know how to brew it!) and a lot of chatting. The objective is to get to know each other even just a bit. In order to know what’s real.

Me & my cameras at 22-Pistepirkko’s studio

Last week I got a chance to hang around with my cameras at 22-Pistepirkko’s studio while they’re working on their new album. The original idea was to take a portrait of Asko, but on top of that I ended up taking a lot of documentary photos during the day. What I love about musicians is that once they get to be with their instrument they relax. And that’s when you get the good shots. Oh, and we did start this photoshoot with a pot of coffee I made. I took a small bag of fresh coffee with me.

We got some nice look-into-the-camera-portraits, but for me in this case, the beauty was in the moments when ”the spotlights were turned off”.

What do you think?

Lari Järnefelt is near 40-year-old photographer based in Helsinki, Finland. His emphasis is on photographing portraits - both traditional and non-traditional - but anything that makes an image is a challenge he likes. Contact for more information, rates and schedule.

www.feltfotografi.fi

www.larijarnefelt.com

Reality Bites.

After studying the direction of the light, the different methods of moulding the light, the different methods of making the light and being told that I’m quite good at it, I’ve come to realize this; all that matters is that there’s something real in front of my lens.

I can do a portrait of a person with a variety of lights, but in the end what makes it anything, is the person, and the story behind that person and that moment. That’s what makes it real, that’s what makes it magic. And those are the only photos that are worth looking at.

image

Here’s the portrait. It was a practice run, not a customer ordered job. I love the lighting and the composition, BUT… There’s a certain look in the model’s eyes, saying “I wanna be somewhere else.”

The Champions and the Copycats.

Before I made photography my occupation I was really into the barista thing – meaning I was there when the ”caffè latte –wave” hit Finland with Paulig’s Barista –trademark in 2000. I took part in the barista competitions and fell in love with the new, energetic way of being a bartender – a job I already was familiar with. Little did I know that I also met my wife to be in that competition, but that’s a different story.

After being introduced to the new-and-rising-industry of cappuccinos and latte art I spent the next almost ten years making it my occupation. In the beginning I’d travel to work shops and trade shows all over the world, learning new techniques and meeting the industry people, looking for anything interesting and developing myself. When there was a barista competition somewhere, there would be a chance to learn more.

What I realized very quickly was that the barista competitions were a bunch of copycats doing whatever someone else had done earlier. That included myself as well. Every year there would be a winner with a killer concept that would make everyone go ”wow, that’s so original!!!” and every following year there would be at least 5 competitors trying to do the same thing thinking ”this has got to be the winning concept, since it was the winning concept last year”. The copycats would go as far as choosing the same glass model or the same ingredients ”with a twist” – obviously they wouldn’t get very far. And I know what I’m talking about; I would be one of the competitors with no original ideas thinking that by doing the same thing someone else has done with a little twist I would be ”making new & original yet recognisable and easy to approach”.

It’s a good start to copy someone else’s work and learn by doing. But once you leave “your garage”, you should have something original, something real. Something to contribute to the world. There’s always the chance of saying “everything in this field has been done already”. But every single year a new guy comes along with a different approach.

image

One of my favourites. Esko Eerikäinen posing in a portrait at my studio. A copycat photo of Matthew Rolston’s picture of Johnny Depp. Then again, it was a school assignment “Choose a master of photography and try to make a photo so that it could be his/hers.”

The Champions and the Glazers.

The other way of trying to make it in the barista competitions was to “add glazing to the cake”. The most obvious example of this for me was in the World Championships in 2006 in Berne, Switzerland. The Italian barista Andrea Antonelli had brought to the 15-minute competition time a string quartet to play classical music, as he’d make the 12 competition coffee drinks. He’d ordered the day’s papers for the judges with courier service from different countries according to the judges’ nationalities – just to get the “café-atmosphere”, I suppose. He ended up 17th of total 38 competitors.

My point telling you this: You can’t fool people by making an average product look better, at least when you’re in a place where an instant comparison to competitors is made right away. When the product is good enough, you don’t need anything else. And today, any place with a network connection is a place where the instant comparison is made.

People love to be challenged

I mentioned the “easy to approach”. No one wants that. People LOVE to be challenged. People LOVE to disagree. People LOVE to hate! When you make it controversial enough, you make it. Just be sure that you stand behind your product 100%.

There’s always the chance that you cross the line if you don’t have the ability to judge what’s right and what’s not. But let’s face it; the great ones don’t get great by doing what’s safe and familiar.

image

This is just 5 minutes before taking the portrait above. The look in the eyes might still give you the finger, but it’s real. It’s what makes it better, worth looking at.

Please check out my constantly updating portfolio at www.feltfotografi.fi as well as on Krop: www.larijarnefelt.com.

If you’re interested in the barista world, check out www.procoffee.fi

Henkilökuva - itsesi näköinen potretti.

Tällä viikolla teimme parin tuotekuvauksen ja tapahtumakuvauksen lisäksi voimakkaan henkilökuvan. Matthew Rolston, Los Angelesissa asuva julkkisvalokuvaaja, on sanonut: “If you want to take a beautiful picture, take a picture of something beautiful.”

Valokuvaus - henkilökuvaus, tuotekuvaus, tapahtumakuvaus tai vaikkapa Instagram-kuvaus - on pitkälti kuvan näkemistä. Se on sitä jo ennenkuin kuva itsessään otetaan. Jokin maisemassa, henkilössä, tuotteen muodossa tai valaisussa näyttää valokuvan arvoiselta. Kun kamera suunnataan tuohon kohteeseen, tulee mukaan koko joukko teknisiä haasteita. Mutta olennaisinta on, että kohteessa on “se jokin”. 

Tilattu tuotekuva sisältää lähtökohtaisesti “sen jonkin” asiakkaan puolelta. Teemme näihin valokuviin valoilla ja asettelulla viimeistelyt. Tilattu henkilökuva tiukoilla spekseillä (kuva tulee katalogiin, siinä pitää olla tietynlainen konsernin mukainen valoelämä jne…) sisältää myös pitkälti “sen jonkin” asiakkaalta saatuna. Tottakai henkilöt tuovat oman ilmeensä kuviin, mutta yhdenmukaisia kuvia tehtäessä firman ilme ajaa usein henkilön persoonallisuuden ohi. Näissä kuvauksissa on tärkeää, että asiakas rentoutuu ja on oma itsensä. Sen jälkeen tuunaamme ilmeen ja asennon sopivaksi firman edustuskatalogiin. Näin saamme henkilökuvan, joka sopii tarkoitukseensa, ja jonka myös kuvassa oleva hyväksyy edustamaan itseään asiakkailleen.

Sitten on olemassa erilainen henkilökuvaus. Siinä me olemme parhaimmillamme - “This is what we do.”

Tällaisen kuvan tekeminen alkaa jo kauan ennenkuin asiakas astuu kameran eteen, oli se sitten studiossa tai studion ulkopuolella sopivassa miljöössä. Persoonallisen henkilökuvan suunnittelu alkaa kuvattavan ihmisen “kartoituksella”. Kuvattava kertoo asioista, jotka ovat hänelle tärkeitä; harrastuksista, työstä, kiinnostuksen kohteista. Sen lisäksi pyydämme usein kuvattavaa surffaamaan internetin ihmeellisessä maailmassa ja lähettämään muutaman valokuvan, jotka ovat tehneet häneen vaikutuksen. Kun saamme valokuvat ja olemme keskustellut henkilön kanssa hänelle tärkeistä asioista, meillä alkaa olla jo selkeä kuva siitä, minkä henkistä potrettia olemme tekemässä.

Mies ja pyörä. Tämän kuvan taustalla oli asiakkaan nuoruudessa näkemä valokuva postikortissa. Kuvasta tuli juuri sellainen, mitä hän oli halunnut. Tämän kuvan lisäksi otimme studiolla sarjan ns. perinteisempiä potrettikuvia.

Sommelier. Daniele Pelati, Helsingissä asuva ja työskentelevä sommelier tuli studiollemme lempiviininsä kanssa. Saimme vapaat kädet kuvan kanssa.

Singer/Songwriter. Jani Kämppi saapui studiollemme kitaransa kanssa. Ennenkuin otimme varsinaisen studiovaloilla rakennetun kuvan, “lämmittelimme” luonnonvalossa studion suuren ikkunan ääressä. Tämä kuvasarja on hyvä esimerkki siitä, miten hyvä kuva syntyy oikealla hetkellä oikeissa olosuhteissa.

The Pilot. Kata Koskinen on lentäjä Jetflite-nimisessä yksityislentokoneyhtiössä. Kuvasimme Katan “oman koneensa” siivellä Jetfliten hangaarissa. Pikkupoika kuvaajan sisällä heitti volttia, kun henkilökunta kysyi: “Haluatko että siirtelemme lentokoneita kuvaasi varten?” :)

Action figure. Viivi Seppänen tuli malliksemme tähän “epätodellisen” hienoon kuvaan.

Jukka F., OL, Helsinki 69ers. Vaahteraliigaan nousseen 69ersin pitkän linjan pelaaja, Jukka Finni, tuli henkilökuvaan studiollemme.


Lisää henkilökuvia osoitteesta: http://www.feltfotografi.fi/portfolio/henkilokuvaus/