Helppo ja tehokas markkinointikikka messuosastolle.

Messuosasto on melkoinen markkinointisatsaus riippumatta yrityksen koosta. Vuosi vuodelta asiakkaiden tavoittaminen messuilla käy vaikeammaksi, mutta henkilökohtainen kontakti on tärkeä, ja näkyvyys alan toimijoiden joukossa on säilytettävä.

Myllyn Paras ja "Fleppa Lippa" Gastro-messuilla viime keväänä. Chef Luola näyttää, miten kätevästi Lippa-sämpylä täytetään.

Myllyn Paras ja "Fleppa Lippa" Gastro-messuilla viime keväänä. Chef Luola näyttää, miten kätevästi Lippa-sämpylä täytetään.


Messuosaston kustannukset vasta alkavat itse paikan vuokraamisesta. Messuosasto pitää suunnitella ja rakentaa. Osastolle pitää myös keksiä vetonaula, saa messuilla kävijät jäämään hetkeksi osastolle, jotta myyjät saavat kontaktin asiakkaaseen.


Kun messut ovat ohi, käy osastolla jaetuille esitteille ainakin omalla kohdallani niin, että ne säilyvät mainoskassissa studion nurkassa siihen asti, kunnes on seuraava siivouspäivä. Tällöin ne lennähtävät kierrätykseen.

 

Asiakasta pitää muistuttaa viestistä, joka messuilla on annettu. Messuilla tallennetaan valokuviin kohtaamisia, osaston yksityiskohtia, iloisia hetkiä ja ennen kaikkea tuotemerkkiä ja tuotetta asiakkaan kanssa samoihin kuviin. Messujen jälkeen oikein jaettu galleria antaa asiakkaalle positiivisen ja hyvin säilyvän muistijäljen vierailusta. Parhaimmillaan asiakkaat ottavat galleriasta itselleen profiilikuvan, jossa näkyy tuotemerkki tai vähintäänkin tunnistettavat värit tai muita elementtejä osastolta.

 

Medialle annettavat tiedotteet menevät paremmin läpi, kun mukana on hyvä valokuva. Ja markkinoinnille kuvat jäävät kuvapankkiin, jota voi käyttää tulevaisuudessa kaikenlaisiin tarkoituksiin.

 

Tapahtumakuvaus on edullinen ja kustannustehokas tapa varmistaa jälkimarkkinointi tavalla, joka ilahduttaa asiakasta ja muistuttaa yrityksen tuotteista. 

 

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

 

Alla viime kevään Gastro-messuilta Helsingistä näytteitä Meiran ja Myllyn Parhaan osastolta.

P.S. Jos mietit tapahtumakuvauksen lisäksi vetonaulaa messuosastolle, ota yhteyttä! Meillä on yhteistyökumppaneidemme kanssa pari takuuvarmaa asiakasmagneettia takataskussa. 

Pikkuinen mallikansio - Lapsikuvaus studiolla.

Tällä viikolla sain taas erilaisen kuvaustehtävän.

Lapsikuvaukset ovat tuttua hommaa, aloitinhan aikanaan assarina studiolla, jolla tehtiin parhaimmillaan viisi lapsikuvausta päivässä. Muistan kieltämättä ajatelleeni ruuhkaisimpien viikkojen kohdalla, että "tämä ei ole minun juttuni". Mutta kuten niin monessa muussakin asiassa - kohtuus kaikessa. 

 

Voin nimittäin luvata, että kuvattuani tuotekuvia tyylikkäistä kosmetiikkatuotteista pari päivää yhteen menoon, mikään ei ole hienompaa kuin käydä lattialle makaamaan vatsalleen kameran kanssa ja katsoa kun pieni nappisilmä kikattaa kameran edessä. Ja mikä parasta, kun kuvaukseen varataan riittävästi aikaa, ehditään jää rikkoa mallin kanssa moneen kertaan ja kuvista tulee aitoja ja lämpimiä.

Dimi (ihan kohta 1-v) on päässyt listoille Clamos-mallistudion lapsimalliksi, mutta kunnon studiokuvat oli vielä ottamatta. Dimi tuli äitinsä kanssa studiolle, ja tunnissa saimme muutaman eri vaatekerran kanssa riittävästi kuvia. Samalla toki saimme myös kotiin kehystettäväksi lapsikuvia, joita voi sitten antaa vaikkapa isovanhemmille.

Treenikuvia ilmastoidussa salissa.

Heinäkuun helteiden keskellä kävimme tekemässä Sannan (http://take1pose.blogspot.fi) kanssa fitnesskuvauksen Kampin Elixian (http://www.sats.fi/kuntokeskukset/helsinki/kamppi-elixia/) tiloissa. Tässä hieman kuvauksen satoa. Sannan vaatteet tulivat BoomBodylta (https://www.facebook.com/boombodystore).

Hääkuvaus Porvoossa.

Alkukesän kalenterin täyttivät erilaiset yrityskuvaukset ja tuotekuvaukset. Juhannuksesta eteenpäin kalenterissa on ollut kesäloman lisäksi hääkuvauksia. Heinäkuun puolivälissä Erika ja Lauri menivät naimisiin Kiialan kartanon mailla Porvoossa. Kuvasin vihkimisen ja potrettien lisäksi hääjuhlaa koko päivän.

 

The Difference that a Cup of Coffee Makes.

For me it’s always been the person I’m photographing. Not the photograph itself. I know there’s a bunch of technical stuff I need to master in order to make a great photo. But the content in the picture, that’s what really makes it.

”Smile is just an expression”.

It’s something I overheard as a joke when I was spending time with my colleagues. As cynical as it may sound, it’s true. In most cases a smile makes a person more beautiful. But the beauty of a smile is in the content it has. If you get a smile - a real one that is - from a person, it gives you a signal that you’re on the right track. If you get a smile from a person you find attractive, it explodes the little fireworks in your stomach. If you get a smile from a person you’re trying to impress, it’s a sign of acceptance. Whenever I get a smile from my daughter, I feel ”there’s a reason why” (a quote from Europe: New Love in Town).

Oh, and we all know a fake smile when we see one. There’s nothing beautiful in that.

I don’t necessarily want to capture the ”obviously beautiful” moment. There’s so much in the delicate little expressions that anyone does, when they’re simply being themselves. There’s so much beauty in everything anyone does or is.

The challenge being a photographer is to see those ”real” moments. A lot of times there’s no way of telling if the expressions are real or if they’re something that comes out just because of the camera. 

Time is the enemy.

If I’m given 30 minutes to take a photo of someone, there’s a good chance it’ll be a ”technical portrait”. Nice lighting, a look into the camera. Who knows, may be we even manage to get an expression that ”looks like the person”. But there’s no way of telling. That’s why I prefer spending at least an hour making a simple portrait of a person. It includes a cup of coffee (we make a killer coffee at our studio btw, it’s freshly roasted and I know how to brew it!) and a lot of chatting. The objective is to get to know each other even just a bit. In order to know what’s real.

Me & my cameras at 22-Pistepirkko’s studio

Last week I got a chance to hang around with my cameras at 22-Pistepirkko’s studio while they’re working on their new album. The original idea was to take a portrait of Asko, but on top of that I ended up taking a lot of documentary photos during the day. What I love about musicians is that once they get to be with their instrument they relax. And that’s when you get the good shots. Oh, and we did start this photoshoot with a pot of coffee I made. I took a small bag of fresh coffee with me.

We got some nice look-into-the-camera-portraits, but for me in this case, the beauty was in the moments when ”the spotlights were turned off”.

What do you think?

Lari Järnefelt is near 40-year-old photographer based in Helsinki, Finland. His emphasis is on photographing portraits - both traditional and non-traditional - but anything that makes an image is a challenge he likes. Contact for more information, rates and schedule.

www.feltfotografi.fi

www.larijarnefelt.com

Reality Bites.

After studying the direction of the light, the different methods of moulding the light, the different methods of making the light and being told that I’m quite good at it, I’ve come to realize this; all that matters is that there’s something real in front of my lens.

I can do a portrait of a person with a variety of lights, but in the end what makes it anything, is the person, and the story behind that person and that moment. That’s what makes it real, that’s what makes it magic. And those are the only photos that are worth looking at.

image

Here’s the portrait. It was a practice run, not a customer ordered job. I love the lighting and the composition, BUT… There’s a certain look in the model’s eyes, saying “I wanna be somewhere else.”

The Champions and the Copycats.

Before I made photography my occupation I was really into the barista thing – meaning I was there when the ”caffè latte –wave” hit Finland with Paulig’s Barista –trademark in 2000. I took part in the barista competitions and fell in love with the new, energetic way of being a bartender – a job I already was familiar with. Little did I know that I also met my wife to be in that competition, but that’s a different story.

After being introduced to the new-and-rising-industry of cappuccinos and latte art I spent the next almost ten years making it my occupation. In the beginning I’d travel to work shops and trade shows all over the world, learning new techniques and meeting the industry people, looking for anything interesting and developing myself. When there was a barista competition somewhere, there would be a chance to learn more.

What I realized very quickly was that the barista competitions were a bunch of copycats doing whatever someone else had done earlier. That included myself as well. Every year there would be a winner with a killer concept that would make everyone go ”wow, that’s so original!!!” and every following year there would be at least 5 competitors trying to do the same thing thinking ”this has got to be the winning concept, since it was the winning concept last year”. The copycats would go as far as choosing the same glass model or the same ingredients ”with a twist” – obviously they wouldn’t get very far. And I know what I’m talking about; I would be one of the competitors with no original ideas thinking that by doing the same thing someone else has done with a little twist I would be ”making new & original yet recognisable and easy to approach”.

It’s a good start to copy someone else’s work and learn by doing. But once you leave “your garage”, you should have something original, something real. Something to contribute to the world. There’s always the chance of saying “everything in this field has been done already”. But every single year a new guy comes along with a different approach.

image

One of my favourites. Esko Eerikäinen posing in a portrait at my studio. A copycat photo of Matthew Rolston’s picture of Johnny Depp. Then again, it was a school assignment “Choose a master of photography and try to make a photo so that it could be his/hers.”

The Champions and the Glazers.

The other way of trying to make it in the barista competitions was to “add glazing to the cake”. The most obvious example of this for me was in the World Championships in 2006 in Berne, Switzerland. The Italian barista Andrea Antonelli had brought to the 15-minute competition time a string quartet to play classical music, as he’d make the 12 competition coffee drinks. He’d ordered the day’s papers for the judges with courier service from different countries according to the judges’ nationalities – just to get the “café-atmosphere”, I suppose. He ended up 17th of total 38 competitors.

My point telling you this: You can’t fool people by making an average product look better, at least when you’re in a place where an instant comparison to competitors is made right away. When the product is good enough, you don’t need anything else. And today, any place with a network connection is a place where the instant comparison is made.

People love to be challenged

I mentioned the “easy to approach”. No one wants that. People LOVE to be challenged. People LOVE to disagree. People LOVE to hate! When you make it controversial enough, you make it. Just be sure that you stand behind your product 100%.

There’s always the chance that you cross the line if you don’t have the ability to judge what’s right and what’s not. But let’s face it; the great ones don’t get great by doing what’s safe and familiar.

image

This is just 5 minutes before taking the portrait above. The look in the eyes might still give you the finger, but it’s real. It’s what makes it better, worth looking at.

Please check out my constantly updating portfolio at www.feltfotografi.fi as well as on Krop: www.larijarnefelt.com.

If you’re interested in the barista world, check out www.procoffee.fi

Henkilökuva - itsesi näköinen potretti.

Tällä viikolla teimme parin tuotekuvauksen ja tapahtumakuvauksen lisäksi voimakkaan henkilökuvan. Matthew Rolston, Los Angelesissa asuva julkkisvalokuvaaja, on sanonut: “If you want to take a beautiful picture, take a picture of something beautiful.”

Valokuvaus - henkilökuvaus, tuotekuvaus, tapahtumakuvaus tai vaikkapa Instagram-kuvaus - on pitkälti kuvan näkemistä. Se on sitä jo ennenkuin kuva itsessään otetaan. Jokin maisemassa, henkilössä, tuotteen muodossa tai valaisussa näyttää valokuvan arvoiselta. Kun kamera suunnataan tuohon kohteeseen, tulee mukaan koko joukko teknisiä haasteita. Mutta olennaisinta on, että kohteessa on “se jokin”. 

Tilattu tuotekuva sisältää lähtökohtaisesti “sen jonkin” asiakkaan puolelta. Teemme näihin valokuviin valoilla ja asettelulla viimeistelyt. Tilattu henkilökuva tiukoilla spekseillä (kuva tulee katalogiin, siinä pitää olla tietynlainen konsernin mukainen valoelämä jne…) sisältää myös pitkälti “sen jonkin” asiakkaalta saatuna. Tottakai henkilöt tuovat oman ilmeensä kuviin, mutta yhdenmukaisia kuvia tehtäessä firman ilme ajaa usein henkilön persoonallisuuden ohi. Näissä kuvauksissa on tärkeää, että asiakas rentoutuu ja on oma itsensä. Sen jälkeen tuunaamme ilmeen ja asennon sopivaksi firman edustuskatalogiin. Näin saamme henkilökuvan, joka sopii tarkoitukseensa, ja jonka myös kuvassa oleva hyväksyy edustamaan itseään asiakkailleen.

Sitten on olemassa erilainen henkilökuvaus. Siinä me olemme parhaimmillamme - “This is what we do.”

Tällaisen kuvan tekeminen alkaa jo kauan ennenkuin asiakas astuu kameran eteen, oli se sitten studiossa tai studion ulkopuolella sopivassa miljöössä. Persoonallisen henkilökuvan suunnittelu alkaa kuvattavan ihmisen “kartoituksella”. Kuvattava kertoo asioista, jotka ovat hänelle tärkeitä; harrastuksista, työstä, kiinnostuksen kohteista. Sen lisäksi pyydämme usein kuvattavaa surffaamaan internetin ihmeellisessä maailmassa ja lähettämään muutaman valokuvan, jotka ovat tehneet häneen vaikutuksen. Kun saamme valokuvat ja olemme keskustellut henkilön kanssa hänelle tärkeistä asioista, meillä alkaa olla jo selkeä kuva siitä, minkä henkistä potrettia olemme tekemässä.

Mies ja pyörä. Tämän kuvan taustalla oli asiakkaan nuoruudessa näkemä valokuva postikortissa. Kuvasta tuli juuri sellainen, mitä hän oli halunnut. Tämän kuvan lisäksi otimme studiolla sarjan ns. perinteisempiä potrettikuvia.

Sommelier. Daniele Pelati, Helsingissä asuva ja työskentelevä sommelier tuli studiollemme lempiviininsä kanssa. Saimme vapaat kädet kuvan kanssa.

Singer/Songwriter. Jani Kämppi saapui studiollemme kitaransa kanssa. Ennenkuin otimme varsinaisen studiovaloilla rakennetun kuvan, “lämmittelimme” luonnonvalossa studion suuren ikkunan ääressä. Tämä kuvasarja on hyvä esimerkki siitä, miten hyvä kuva syntyy oikealla hetkellä oikeissa olosuhteissa.

The Pilot. Kata Koskinen on lentäjä Jetflite-nimisessä yksityislentokoneyhtiössä. Kuvasimme Katan “oman koneensa” siivellä Jetfliten hangaarissa. Pikkupoika kuvaajan sisällä heitti volttia, kun henkilökunta kysyi: “Haluatko että siirtelemme lentokoneita kuvaasi varten?” :)

Action figure. Viivi Seppänen tuli malliksemme tähän “epätodellisen” hienoon kuvaan.

Jukka F., OL, Helsinki 69ers. Vaahteraliigaan nousseen 69ersin pitkän linjan pelaaja, Jukka Finni, tuli henkilökuvaan studiollemme.


Lisää henkilökuvia osoitteesta: http://www.feltfotografi.fi/portfolio/henkilokuvaus/

Värikuvia.

Syksyn väriloisto ei varmasti mene keneltäkään huomaamatta ohi, mutta ajallisesti tuo pimeää ja synkkää syystalvea edeltävä kausi menee nopeasti.

Helsinkiläisen valokuvaajan silmin syksy tarjoaa mahdollisuuden väreillä leikkimiseen urbaanissa ympäristössä. 

Perinteisesti Linnanmäki tarjoaa Valokarnevaalit pimenevien syysiltojen iloksi ja huvipuiston sulkemisen merkiksi. Valokuvaaja löytää valojen loisteesta mahtavia kuvauskohteita. Laitteet ja valoshowt itsessään ovat mahtavan näköisiä, mutta vielä hienompaa on ottaa henkilökuva valojen loisteessa. Vaikka laitteiden antama valomeri tuntuu kirkkaalta ihmissilmälle, varsinkin kun se on suuressa kontrastissa ympäröivän pimeyden kanssa, tarvitaan kuvan ottamiseen kuitenkin myös omaa valaisukalustoa. Mallina Sara H. menimme Linnanmäelle ja pystytimme tarvittavat valot keskelle huvipuistoa. Oma jännitysmomenttinsa oli salamajalustojen pystyssäpysyminen lapsiperheiden ryntäillessä ympäri illan pimentämää huvipuistoa. Valot kuitenkin pysyivät pystyssä ja saimme otettua tarvittavat valokuvat. 

 

Helsingin keskustan läheisyydessä löytyy muitakin mahtavia valokuvauspaikkoja, joissa kuvaaminen ei ole niin tarkasti tiettyihin päiviin sidottu.

Mechelininkadulla on kaunis esplanadi, jonka keltaiseksi muuttuneiden lehmusten keskellä kävimme kuvaamassa syksyisen urbaania henkilökuvaa. Mallina oli kaunis Karkki, joka oli kuin tilauksesta värjännyt hiuksensa loimuavan oransseiksi. Miljöön sinisyys, jota korostimme oikeanlaisilla kuvaustekniikoilla, toimi todella hyvin yhdessä Karkin hiusten väriloiston kanssa. Keltainen takki ei myöskään tehnyt pahaa kuvan värimaailmalle.

Syksyinen Sibeliuksen puisto houkutteli myös seikkailemaan kirjaviksi muuttuneiden vaahteroiden alla. Auringon säteet tulevat tähän aikaan vuodesta sopivasti melkeinpä “silmien korkeudelta”, mitä voi käyttää hyväksi halutessaan vastavaloa valokuviin.

Lisää henkilökuvia löydät osoitteesta: http://www.feltfotografi.fi/portfolio/henkilokuvaus/

Henkilökuvaus - yksinkertainen markkinointitempaus

Miltä sinä haluat näyttää ihmisten edessä?

Kun wikipedialta kysytään mikä on muotokuva, se vastaa:

Muotokuvassa pyritään esittämään henkilön olennaisimpia piirteitä, hänen taustaansa, persoonallisuuttaan tai pyrkimyksiään. Muotokuva pyrkii usein esittämään myös kuvaamansa henkilön tärkeimmät ja arvostetuimmat puolet, sekä kuvaamaan hänen yhteiskunnalista asemaansa. Näin siinä usein korostuu aikansa arvostukset.”

Tämän päivän suosituin muotokuva on epäilemättä profiilikuva. Ei profiilimuotokuva eli sivulta kuvattu kuva, jossa henkilön sivuprofiili korostuu, vaan sosiaaliseen mediaan - facebook, twitter, linkedin jne. - tarkoitettu kuva, joka tuo esiin henkilön omasta mielestään olennaisimman jutun. 

Huolimatta siitä, ajatellaanko niin vaikkapa omaa facebook-profiilikuvaa otettaessa, on henkilökuva markkinointia. Yksinkertaisimmillaan henkilökuva kertoo ympäröivälle maailmalle, minkä näköinen henkilö nimen takana on, tai mitä hän haluaa itsestään kertoa. Yrityskuva on usein selkeästi henkilön ulkonäön ja olemuksen esittelevä. Oma henkilökuva, jota ei käytetä “firman” yhteyksissä, saattaa olla sitten jo mitä tahansa lemmikin naamasta pikkujouluristeilyllä otettuun kuvaan. Olennaista on muistaa, että naputtelemalla hakukoneeseen nimen ja tekemällä kuvahaun, tulevat kaikki nämä kuvat vierekkäin ruudulle. Siksi kannattaa miettiä, minkälaisen henkilökuvan itsestään antaa ulkomaailmalle.

Tänään otimme henkilökuvan studiollamme Helsingissä Karla Niemisestä. Karla vetää Jäänmurtajat Oy-nimistä yritystä, joka valmentaa ihmisiä ihmissuhdetaidoissa. Tavoite henkilökuvissa oli positiivinen fiilis, raikas ja elävä meininki ja uskottavuus - ei missään tapauksessa tylsä “peruspotretti”. Karla itse toimii puhujana, ja tästä kuvauksesta otettiin kuva puhujaesitteeseen.

Karla lähetti etukäteen pyynnöstämme erilaisia netistä löytyneitä henkilökuvia, joissa oli tavoitettu sitä meininkiä, mitä Karla omaan henkilökuvaansa halusi. Selkeinä elementteinä nousi iloisuus, valoisuus ja hersyvä nauru.

Lisää Karlan yrityksen Jäänmurtajien toiminnasta täältä: http://www.jaanmurtajat.fi

Karlan ihmissuhdetaitoblogin löydät täältä: http://jaanmurtajat.blogspot.com/

Lisää esimerkkejä henkilökuvista täältä: http://www.feltfotografi.fi/portfolio/henkilokuvaus/

Tapahtumakuvaus Helsingissä: Viinitasting by Miguel A. Torres.

Torresin viinitalon Celeste -punaviiniä kaadetaan maistettavaksi.

Miguel A. Torres, Torresin viinisuvun päämies oli tänään Helsingissä.

Ravintola Lasipalatsissa järjestettiin iltapäivällä huipputason viinitasting valikoiduille alan ammattilaisille. Tilaisuuden veti itse herra Torres. Myöhemmin illalla Copas Y Tapas -ravintolassa Fabianinkadulla järjestettiin viinitasting, johon saattoi ilmoittautua kuka tahansa - jos ehti. 

Lasit valmiina tastingia varten ravintola Lasipalatsin Palmuhuoneessa.

Miguel A. Torres.

Pari vuotta sitten herra Torres kävi viinejä maahantuovan WineState Oy:n kutsumana pitämässä samantapaisen luennon ja tastingin Helsingissä. Tilaisuus myytiin loppuun alle tunnissa. Samoin kävi tänä vuonna.

Punaviini saa happea Miguel A. Torresin vetämässä viinitastingissa ravintola Lasipalatsissa.

Miguel A. Torres keskittyy viinilasiinsa. Viinejä oli maisteltavana 9 kappaletta; 4 valkoviiniä ja 5 punaviiniä. Poikkeuksellisesti tasting aloitettiin punaviineistä herra Torresin ehdotuksesta.

Olimme onnekkaita päästessämme mukaan ottamaan valokuvia tapahtumasta, maistelemaan hienoja viinejä ja tapaamaan herra Torresia, joka paitsi on itseoikeutettu viinicoinnosseur, myös melkoinen konkari kameran edessä. Tilaisuuteen kuului vieraiden valokuvaus herra Torresin kanssa. Aina kun kamera suuntasi kuvattavia kohden, oli herra Torresin naamalla täydellinen poseeraushymy.

Miguel A. Torres ravintola Copas Y Tapasin illallistastingin alkaessa.

Lisää tapahtumakuvausta osoitteessa www.feltfotografi.fi/tapahtumakuvaus